Onko Flat design mennyt liian pitkälle?

Onko Flat design mennyt liian pitkälle?

helmi 3, 2014 Anders Innovations

Todellisuuden matkimista vai puhtaita geometrisia muotoja? Käyttöliittymäsuunnittelun trendeissä on menty nopeasti ääripäästä toiseen.

Nykypäivän informaatiotulvasta puhutaan paljon. Informaatiotulva vaikuttaa meihin itseemme, kun keskittymiskykymme ja kärsivällisyytemme kärsivät. Niin ikään informaatiotulva vaikuttaa median sisältöihin; verkossa julkaistaan yhä lyhyempiä tekstejä ja pitkistä artikkeleista alkaa tulla erikoisjulkaisujen herkkua. Informaatiotulvan vaikutus ulottuu myös graafiseen suunnitteluun, typografiaan ja yleisesti siihen, miltä asiat näyttävät.

Käyttöliittymäsuunnittelussa on pitkään ollut vallalla tarkka fyysisen maailman piirteiden toisintaminen digitaalisessa maailmassa eli skeuomorfismi. Skeuomorfismi sanalle ei ole vakiintunutta suomennosta, mutta yksi ehdotus on siirtomuotoisuus (kääntäjä Jussi Og, Kotimaisten kielten keskus 2013). Siirtomuotoisuudessa tarkoituksena on jo tuttujen piirteiden käyttäminen metaforina opettamaan ihmisille uusien laitteiden ja välineiden käyttöä. Erityisen pitkälle tämän kehityksen vei Apple omissa laitteissaan. Apple on tunnettu suunnannäyttäjä pikkutarkkojen ikonien ja realististen tekstuurien käytöstä.

Kun reaalimaailman välttämätön toiminnallisuus tuodaan digitaaliseen maailmaan pelkkänä koristeena, on siirtomuotoisuudessa menty liian pitkälle. Siirtomuotoisuudesta tuli mautonta, pelkää pintaa vailla tarkoitusta. Vastaiskuna siirtomuotoisuuden realismille syntyi täysin vastakohtainen suuntaus ns. flat design. Suunnittelua määrittävät nyt selkeät geometriset linjat, suorat viivat ja litteät riisutun yksinkertaiset elementit. Tarkoituksena on luoda tehokkaita ja käyttäjäystävällisiä käyttöliittymiä sisällön ehdoilla. Lisäksi on kulunut riittävästi aikaa digitaalisten päätelaitteiden synnystä, että näitä metaforia ei enää samalla tapaa tarvita.

 

Vaikutteita 1900-luvun jälkipuoliskon Euroopasta

Historiallisesti flat design voidaan viedä niinkin kauas kuin sveitsiläiseen tyyliin (kutsutaan myös kansainväliseksi typografiseksi tyyliksi). Sveitsiläisenä tyylinä tunnettu muotoilu ja suunnittelu saivat alkunsa II maailmansodan jälkeisestä Sveitsistä, jossa vaikutteita saatiin mm. konstruktivismista ja bauhausista mutta esimerkkien poliittisuus ja historiallinen konteksti haluttiin riisua pois. Sveitsiläinen tyyli voidaan nähdä myös vastareaktiona raskaalle II maailmansodan aikaiselle ilmapiirille, jossa geometrisiä muotoja väheksyttiin.

Mielenkiintoinen piirre sveitsiläisessä tyylissä on sen näkemys taitelijasta: taiteilija ei ole niinkään suunnittelija, vaan viestijä. Muotoilun pitää perustua rationaalisille, universaaleille prinsiipeille, jotka on määritelty tieteellisesti. Sveitsiläinen tyyli tavoittelee selkeyttä, täsmällisyyttä ja järjestystä sekä kääntää selkänsä persoonalliselle ilmaisulle. Miten tämä kaikki sitten näkyy nykypäivän verkkosivuissa?

 

Sisältö on ansaitusti keskipisteenä

Tällä hetkellä käyttöliittymäsuunnittelussa on trendikästä välttää silmiinpistäviä liukuvärejä, varjostuksia, syvyyttä ja realismin tavoittelua. Sen sijaan suunnittelussa suositaan vahvoja väripintoja, selkeitä ja litteitä muotoja, typografisia ratkaisuja ja jopa naivistisia hahmoja. Tässä on hyvää se, että suunnittelijat joutuvat keskittymään erityisesti sivuston sisältöön. Sisältöä ei voi enää peittää tai unohtaa vilkkuvien valojen, hälinän tai kiiltävien kuvien alle. Tämä on tärkeää, sillä käyttäjinä haluamme saada välittömästi selville, onko esimerkiksi verkkosivulla tarjota tarvitsemamme tieto. Pelkistetyn ja riisutun ulkoasun hyviä puolia ovat myös adaptiivisuus näyttöpäätteen mukaan ja nopea ladattavuus.

Sisältö on ansaitusti keskipisteenä, mutta jos vain värien ja typografian valinnalla erottaudutaan muista verkkosivuista, alkaa pian kaikki näyttää samalta ja tuntua tylsältä. Omaleimaisuutta ei juuri ulkoasuista löydy, kuten sveitsiläinen tyyli aikanaan asetti tavoitteekseen. Suurimpina haasteina tässä kehityksessä pidän potentiaalista käytettävyyden heikentymistä ja geometrisyyden tuomaa tunteettomuutta. Joistain äärimmäisen pelkistetyistä ja litteistä sivustoista on vaikea hahmottaa, mistä kohtaa pitää klikata tai pelkistetyt ikonit eivät enää kerro käyttäjälle mistä on kyse. Monesti tuntuu, että tämänkaltaiset sivustot ja sovellukset on tehty suppealle ihmisryhmälle, jotka jo valmiiksi osaavat niitä käyttää. Tai pikemminkin tehty ihmisryhmälle, jotka nauttivat minimalistisesta estetiikasta sisällön ja käytettävyyden kustannuksella.

 

Visuaalisuus on sisältöä

Meillä on keinoja osoittaa omaleimaisuutemme ja myös visuaalisesti näyttää, keitä olemme. Kun panostamme sisältöön, ei kannata unohtaa, että myös visuaalisuus on sisältöä – myös visuaalisilla elementeillä on mahdollista kertoa asioita. Verkolla on syvyysulottuvuus, se mahdollistaa paljon enemmän kuin paperiarkki. Ei myöskään pidä unohtaa tunteiden voimaa ihmisen toiminnan motivoijina. Käyttäjä on saatava kokemaan tunteita, iloa tai surua tavoitteesta riippuen. Digitaalinen maailma tarjoaa parhaat mahdolliset keinot sen toteuttamiseen, jos vain osaamme karsia pois turha ja pitää kiinni kävijäkokemuksesta sisällön ehdoilla.

Kaikki liittyy samaan sykliin, jota pitkin kuljemme. Mikä oli hetki sitten trendikästä, onkin muuttunut jo vanhanaikaiseksi. Ja mitä sveitsiläinen tyyli tavoitteli II maailmansodan jälkeen… No, sitä samaa tavoittelemme jälleen tänä päivänä: viestin selvää kuljettamista perille asti. Tosin samalla tuntuu, että nyt olemme tekemissä jonkun syvällisemmän muutoksen ja kehityksen kanssa käyttöliittymäsuunnittelussa. Jotain täytyy tapahtua, sillä näyttöpäätteiden kirjo jatkaa kasvamista ja käyttöympäristö laajenee entisestään.