Mistä tästä on oikein kokonaisuudessaan kysymys ja mitä se tarkoittaa kuntalaisen kannalta? Saavatko ihmiset jatkossa hyviä verkkopalveluja resurssiviisaasti toteutettuna?  Kysymys myös herää, kuinka jouhevasti Helsingin kaupungin kokoinen organisaatio voisi siirtyä analogisesta kulttuurista digitaaliseen malliin? Tämä aihe kutsuu selkeästi laajempaan pohdiskeluun.

Julkisuudessa on vilkkaasti keskusteltu valtion ja kuntien taloudesta ja yksi osa-alue on ollut IT-menot, jotka ovat tällä hetkellä noin 2 mrd. € /vuosi. Jyväskylän yliopiston Informaatioteknologian tiedekunnan dekaani Pekka Neittaanmäen mukaan markkinoita hallitsevat kansainväliset järjestelmätoimittajat ja konsulttitoimistot. Väkisin nousee mieleen, että entä jos valtikka onkin parhailla myyjillä eikä parhailla ratkaisuilla?

Niukkuuden ehdot ajavat organisaatiota miettimään älykkäämpiä ja resurssiviisaampia ratkaisuja palvelustrategiaansa. Helsingin kaupunki toimii yhtenä suunnan näyttäjänä kuntasektorilla.  Digitalisaatio, verkkopalvelut ja avoin data ovat osa tätä kokonaisuutta. Kuntalaisen kannalta tämän pitäisi tarkoittaa järkevämpää resurssien käyttöä ja laadukkaampia verkkopalveluita. Mutta avoin lähdekoodi ei kutenkaan takaa kuntalaisen kannalta vielä parempaa lopputulosta. Kyse on kokonaisuuksien hallinnasta. Haaste on myös palveluiden löydettävyydessä ja viestinnässä.

Poliitikko ja Mehiläinen Oy:n palvelujohtaja Lasse Männistön mukaan yhtenä suurena haasteena on, että digitaaliset kanavat ja palvelupolut eivät löydä ihmisiä. Männistö kuuluu palvelujen helppouden sekä yksi palveluluukku -ideologian puolestapuhujiin. Hän korostaa myös verkkoviestintästrategian tärkeyttä, joka suuntaisi myös kuntatason dialogia avoimemmaksi ja sinne missä ihmiset ovat, sosiaalisen median kanavat huomioiden. Hyviksi verkkopalveluiksi Männistö mainitsee mm. Veroviraston ja Kelan verkkopalvelut, jotka palvelevat ihmisiä laadukkaasti, huolimatta siitä missä ihminen asuu. Kuntien verkkopalvelut eivät kohtaa ihmisiä aina yhtä laadukkaasti ja tasa-arvoisesti kuin valtion ylläpitämät verkkopalvelut.

Mikkelin Ammattikorkeakoulun tutkimuspäällikkö Mikko Lampi on avoimen lähdekoodin asiantuntija sekä sen puolestapuhuja. Lampi korostaa avoimen lähdekoodin perusfilosofiaa, joka kumpuaa yhteisöllisyydestä ja avoimuudesta.  Nämä ovat perusarvoja, joiden pitäisi kohdata käytännössä myös julkisten palvelujen kehittämisen kanssa. Hänen kokemuksensa mukaan on kuitenkin vaarana, että verkkopalveluja mietitään liikaa tekniseltä puolelta, jolloin palvelukehityksen dynamiikassa voi tulla pullonkauloja. Unohdetaan kuka jatkaa kehitystä palvelun näkökulmasta.

VTT:n Liiketoimintaekosysteemien kehitysprojektin tutkija Thomas Casey kirjoittaa VTT blogissa Smart City – kehitystyöstä. Hän korostaa yhteentoimivuuden, avoimuuden ja modulaarisen arkkitehtuurin tärkeyttä, niin teknisen kuin liiketoiminnan tasolla. Nämä ovat olleet keskeisiä elementtejä internetin ja mobiiliverkkojen maailmanlaajuisen menestyksen saavuttamisessa. Keskeiseksi kehitystyökaluksi Casey nostaa järjestelmien yhteentoimivuuden testaus- ja sertifiointipalvelun.

Tahtotila on varmasti hyvä ja ajan henki muutoksille on otollinen. Muutoksen läpiviemiseksi tarvitaan kuitenkin aina joukko riittävän rohkeita ja saman ideologian jakavia ihmisiä näyttämään suuntaa. Helsinki asemansa puolesta kykenee toimimaan roolimallina. Myös yrityksillä on iso rooli. Iso organisaatio ja ketteryys harvoin osuvat yhteen. Andersin tapainen osaaja tuo kehitykseen sopivaa ketteryyttä.

Lopuksi lainaan vielä ex. pääministerin Esko Ahon sanoja; ”ihmiset eivät tarvitse kunnan palveluja vaan kunnon palveluja”. Tällaiseen ajatukseen on mielestäni helppo yhtyä.