Suuressa osassa näitä blogeja on yksi yhteinen nimittäjä. Ne ovat usein varsin hyviä, ammattimaisesti loppuun saakka viritettyjä, sisällöllisesti runsaita ja tarkkoja ja niitä lukevat ja jakavat alan ehdottomat ammattilaiset. Ja jopa kaltaiseni amatööritkin jakavat tällaista mainiota sisältöä ihan mielellään. Mutta miten on asiakkaidemme laita? Lukeeko blogejamme meidän ammattilaisten lisäksi kukaan muu? Löytääkö asiakaskuntamme kaiken verkossa liikkuvan kontekstirunsauden alta sen syvällisen viestin maailman teollisuuden ja teknologisoitumisen suunnasta, jossa kannattaa ja pitää olla mukana? Kokemukseni mukaan ei. Ei ainakaan ihan aina.

Ohut, mutta merkittävän lyhyt kokemukseni kentältä kertookin sen, että Suomi on vielä varsin täynnä it-potentiaalia. Onneksi näin. Vai miten sen nyt ottaa. Onko meille ja Suomen tulevaisuudelle hyvä asia, että iso osa potentiaalista asiakkaistamme elävät 90-luvun internet-aikaa ja ovat usean digihyppäyksen päässä nykyajasta? Riippuu tietenkin asiakkaasta. Jos asiakas haluaa pysyä mukana ja on valmis tekemään sen eteen investointeja, vaikkakin edes pieniä sellaisia, kilpailukyky voidaan pitää ja tarvittaessa palauttaa. Nopeastikin. Mutta halu pitää löytyä yrityksen sisältä.

TARINA ILMAISEN INTERNETIN VERKKOPALVELUISTA

Jotta kirjoitukseni toisi teille arvon lukijoille yhtään lisäarvoa, tähän sekasoppaan sisältyy myös pieni tarina. Ja luottamuksellisesti, et sitten kerro tästä kenellekään. Pidän tarinan erittäin lyhyenä. Ja lopussa alun blogidraama ja tarina löytävät toisensa.

Pidin palaverin potentiaalisen asiakkaani kanssa Helsingin ytimessä. Yritys on liikevaihdoltaan muutaman kymmenen miljoonan euron perheyritys, joten massiivisen isosta korporaatiosta ei siis ole kyse vaikkakin isohko alan tekijä yritys onkin. Yrityksen kotipaikka on satojen kilometrien päässä Helsingistä. Mukana tapaamisessa oli lisäkseni yrityksemme asiantuntija sekä heidän puoleltaan it-ratkaisuista vastaavaksi pakotettu myyntijohtaja ja hänen lähin alaisensa. Paino sanalla pakotettu.

Vaikka myyntijohtaja olikin pakotettu ottamaan, onneksi varsin leveille harteilleen, vastuu yrityksen uusittavista verkkosivuista, verkkokaupasta, verkkopalveluista ja näiden integroimisesta useaan 90-luvun tai täysin uudistettavaan taustajärjestelmään, hän otti asian innosta pinkeänä. Hän kertoi omista ajatuksistaan, edustamansa yrityksen liiketoimesta ja filosofiasta ja tulevaisuuden suunnitelmista hyvin avoimesti ja tarkasti. Hän kertoi meille jopa alustavan budjettiraamin, jonka sisällä hän itse toivoi operoivansa. Sen lisäksi hän kysyi neuvoa ja ideoita, uusia tuulahduksia meiltä ja muualta. Kokonaisuutena minulle tuli mieleen, että tässä on ihminen ja yritys, joka on ottanut selvää, haluaa toimia, kehittää uutta ja kilpailla isosti. Sovimme pelisäännöt ja aikataulut. Minulle ja käsittääkseni meille kaikille jäi tapaamisesta varsin hyvä fiilis. Odotukset tämän asiakkaan kohdalla olivat varsin korkealla.

Myyntijohtaja vei valmistelemansa asian johtoryhmän eli tässä tapauksessa yrityksen osakkeenomistajien eteen nopealla aikataululla, esitteli ideansa, omat laskelmat budjetista ja kertoi löytäneensä asiaa eteenpäin vievän partnerin. Meidät.

Perheyrityksissä on muuten hyvinkin useasti se mainio puoli, että palaute tulee asiasta kuin asiasta varsin nopeasti. Päätöksiä ei välttämättä jäädä hieromaan pitkäksi aikaa. Niin tässäkin tapauksessa. Yrityksen toimitusjohtaja oli siltä istumalta kyseenalaistanut myyntijohtajan budjettilaskelmat ja ilmoittanut verkkosivujen, verkkokaupan, verkkopalveluiden sekä taustajärjestelmien integraatioiden saavan maksaa tuhansia, muttei missään nimessä kymmeniä, saatikka satoja tuhansia euroja. Koska internet on ilmainen. Ilmainen. Mutta eteenpäin sai ja pitikin mennä. Mielellään välittömästi. Eli green light, just do it!

Kyllä. Internet on ilmainen. Se oli tämän toimitusjohtajan lähtökohta. Mikään internetiin tehtävä verkkopalvelu ei voi eikä saa maksaa mitään. Koska kotisivuja ja sisältöähän tekevät koulupojat ympäri maailman. Ja peruskoulussakin opetetaan kohta koodausta.

Tämä lyhyt tarina on tosi. Myyntijohtaja ei ymmärrettävästi ollut kovinkaan runsassanainen kertoessaan meille projektin hatarasta jatkosta, mutta lupasi palata asiaan. Hän oli silmin nähden pettynyt isäntäänsä, mutta lupasi taistella asiassa eteenpäin. Jos budjettia ei ole eikä sitä helposti anneta, tehdään se väkisin. Mahtava asenne! Toivottavasti yritys ymmärtää, kuinka arvokkaasta työntekijästä on kyse.

MITEN TAVOITETAAN DIGITAALISELLA VIESTILLÄ ANALOGISESSA MAAILMASSA ELÄVÄ?

Kirjoitukseni alussa käymäni yksinpuhelu blogien oikeasti hyvistä ja rakentavista sisällöistä, mutta joskus aika huolestuttavan raa’asta todellisuudesta kohtasivat esimerkissäni aika rankasti. Vaikka tietoa ja osaamista onkin, se ei ole tae potentiaalisten asiakkaiden halusta tehdä asioita meidän mielestämme oikein. Blogien rustaaminen on tärkeää, jo pelkästään yritysten viestinnän ja markkinoinnin kannalta, mutta viekää blogien sisällöt syvälle Suomen sisälle. Viekää digisanomaa ympäri Suomen, teollisuuden alasta riippumatta ja julistakaa digivallankumousta. Sillä vaikka sen sanoma on juuri sinulle vanha ja kulunut fraasi, kaikille se ei sitä selvästikään ole.

Haasteita siis riittää, kilpailu kansainvälisesti kovenee päivä päivältä ja kysymys kuuluukin, pysyykö Suomi mukana? Tai pikemminkin, haluaako Suomi pysyä mukana? Kyllä haluaa, jos se meistä on kiinni. Käännytetään Suomi digiosaajiksi yksi yritys kerrallaan. Eikö?