Verkossa asiat ovat oletuksena ilmaisia, mutta ilmaisuudellakin on hintansa. Jos et maksa palvelusta, olet todennäköisesti itse kauppatavaraa.

Alkuaikojen visioissa verkko oli kuluttajan taivas, joka tarjoaa loputtoman määrän vaihtoehtoja. Visio on osittain toteutunut, mutta sen hintana on kuluttajien jatkuva seuranta ja tarkkailu.

Suuret yritykset kaivavat tietoja kaikesta mitä verkossa teemme. Tällä tavoin mainokset voidaan kohdistaa käyttäjien kiinnostuksen kohteiden ja ostokäyttäytymisen mukaisesti. Kerätty data on arvokasta – kuin digitaalisen ajan kultaa tai öljyä.

Tietokanta seuraa läpi elämän

Jokainen klikkauksemme netissä kokoaa dataa elämästämme tietokantoihin. Tietokanta seuraa läpi elämän eikä unohda mitään. Ei hienoja hetkiä, eikä hetken mielijohteita tai hölmöilyjä. Netissä liikkujia profiloidaan jatkuvasti datan perusteella.

Konkreettisiksi seurannan vaikutukset muuttuvat silloin kun toiminta verkossa vaikuttaa valintoihisi. Minkälaisia vakuutusehtoja sinulle tarjotaan? Entä mihin hintaan sinulle myydään lentolippu?

Verkkoon tallennetut asiat voivat myös läikkyä verkon ulkopuoliseen elämään – sikäli kuin sellaista enää on. Saatko vai menetätkö unelmatyöpaikkasi? Lähteekö ihastuksesi kohde treffeille googlattuaan nimesi?

Oikeus tulla unohdetuksi

Yksityisyyden rajoja ja riskejä verkossa kartoittaa Talentumin julkaisema tuore teos Älä kerro kaikkea. Kirjan takana on kaksi pitkän linjan toimittajaa, tanskalainen Pernille Tranberg ja saksalainen Steffan Heuer.

Anders Innon Hanna Kivelä kommentoi jo kirjan tiimoilta käyttäjäseurantaa ja kohdennettua mainontaa Puoli Seitsemän -ohjelmassa eilen. Ohjelma on katsottavissa YLE Areenasta. Lisää aiheesta on vielä luvassa huomisessa lähetyksessä.

Teoksessaan Tranberg ja Heuer pohtivat, onko ihmisen yksityisyys oikeus vai hyödyke. Pitäisikö taistelua yksityisyyden puolesta jatkaa vai onko tämä taistelu hävitty jo lopullisesti. Euroopassa on jopa ehdotettu kansalaisille viranomaisten takaamaa ”oikeutta tulla unohdetuksi”, joka mahdollistaisi kaiken henkilöstä kerätyn datan lopullisen tuhoamisen.

Verkkokansalaisen itsepuolustus

Älä kerro kaikkea ei jää pelkän pohdinnan tasolle, vaan esittelee kattavan valikoiman helppoja yksityisyyden työkaluja. Työkalujen avulla tavalliset ihmiset voivat suojautua ja pitää huolta identiteetistään verkossa.

Tranberg ja Heuer ovat omaksuneet vahvasti ajan hengen, eivätkä he vaadi luopumista verkon tai sosiaalisen median käytöstä. Ne ovat vain liian hienoja asioita menettää. Ja mukana on pakko olla jo pelkästään sosiaalisesti ja ammatillisista vaatimuksista.

Kirjoittajien lähtökohta on pikemminkin opettaa ihmisiä suojelemaan itseään verkossa. Tämä tarkoittaa henkilöllisyyttä ja omaa itseä koskevien tietojen järkevää hallinnointia verkossa.

Pitäisikö verkossa hämätä?

Suurille yrityksille olisi parasta, jos digimaailmassa ihmisellä olisi vain yksi henkilöllisyys. Kuitenkin haluamme olla aitoja ja monisäikeisiä. Kannattaako netissä siis huijata ja luoda valeprofiileja?

Tranberg ja Heuer eivät näe syytä siihen, miksi meidän pitäisi kertoa tuntemattomille ihmisille ja sovelluksille asioita itsestämme. Eikö oikeutenamme ole heittää konelukemisen rattaisiin vähän kapuloita?

Kiireisille ihmisille kirjoittajat ehdottavat yksinkertaista ohjetta: älä kerro tai klikkaa mitään. Hämää ja luo itsellesi verkossa tekosinä. Oikeaa identiteettiään voi toki samaan aikaan käyttää ammatillisiin ja henkilökohtaisiin tarkoituksiin.

Recent Posts